Liesjärven kansallispuisto majailee Kanta-Hämeessä, 95km Helsingistä Forssaan päin. Sinne suuntasin eräänä aurinkoisena kesäviikonloppuna päiväretkelle, totuttelemaan uusiin vaelluskenkiin ja rinkan painoon selässä.
Auto jäi parkkiin Kopinlahden parkkipaikalle, ja siitä alkoi tarpominen kohti Korteniemen perinnetilaa. Ahne kun olen, päätin pelkän mukavan tutustumisreissun sijaan kahmia näkemyksiä ja kokemuksia niin paljon kuin vaan päivässä ehtisin ja jaksaisin. Siksi menomonot kuljettivatkin retkuilijaa epäsuorinta tietä pitkin poikin puiston maita. Korteniemeen kuljin ensin Ilvesreittiä ja sitten Punatulkku-rengasreittiä seuraillen. Punatulkku -reitti kulki mukavassa sammaleen peittämässä kuusimetsässä ja pitkin Liesjärven rantaa. Voi että, mikä haikeus ja onni rinnassa läikähti kun Korteniemen perinnemaisemat alkoivat avautua silmien eteen.
Sentimentaalisena kansanperinnenörttinä ei kyyneleen tirauttaminen ollut kaukana siinä hakamaita, heinäseipäitä ja ahoja katsellessa. Kun päärakennuksesta vielä löytyi äärimmäisen mukava, perinteisiin maatalon emännän tamineisiin sonnustautunut opas joka tarjoili pannukahvit pienistä, eriparisista ja vähän säröilleistä porsliinikupposista ja kertoi tilan historiasta, olin myyty. Liesjärvi oli jo tässä vaiheessa voittanut minut täysin puolelleen vaikka (vai juuri siksi että?) olin lähtenyt sinne ilman mitään odotuksia, asenteena vähättelevä "no se nyt on tässä lähellä". Hyi hyi minua ja rumia ennakkoluulojani, Liesjärvi nousi nopeasti kivoimpiin paikkoihin joissa olen eläissäni käynyt ja haluan sinne ehdottomasti palata vielä uudemman kerran!
Korteniemessä järjestetään kasvukaudella talkoita aina kylvötöistä sadonkorjuuseen ja viljan puimiseen perinteisin menetelmin. Tällaiseen touhuun olisi ihanaa päästä osallistumaan, ja tänä kesänä mahdollisuudet siihen ovatkin erinomaiset festareiden ja muiden suurtapahtumien peruuntumisen takia.
Kun olin pitänyt kahvitaukoa ja nautiskellut Korteniemen ihanasta ilmapiiristä, matka jatkui ryteikköistä Pohjantikka -reittiä Ahonnokan kautta lounaalle Pitkäkärkeen. Rannalla oli todella tuulista, mutta sää oli lähes helteinen joten palella ei tarvinnut.
Matka jatkui takaisin Ilvesreitin varteen. Mieli olisi tehnyt ahmia vielä enemmän nähtävää, mutta jalkoja alkoivat päivän rasitus ja tottumattomuus kolottaa sen verran, että Liesjärven pohjoisosaan tutustuminen oli jätettävä suosiolla seuraavaan kertaan. Sen verran uteliaisuus kuitenkin jyräsi väsymystä alleen, että jätin painavimmat tavarat autoon ja piipahdin ihanaa maakannaksen harjalla kulkevaa polkua Pirttilahdella. Puiston luoteisosissa kiertelevä Hyypiö -rengasreitti, sekä pohjoisosien maisemat saivat jäädä odottamaan seuraavaa visiittiä. Ensi kerralla olisi mukava ottaa yöpymisvehkeet mukaan ja telttailla vaikka Kaksvetisen tai Peukalolammin rannalla.
Ennen autoon hyppäämistä oli jäätävä hetkeksi tunnelmoimaan kesäillan rauhaa. Ilta-auringossa kylpevä Kyynäräjärvi muistutti kotimaisemista Järvi-Suomessa, ja viileä vesi helli kenkien sisällä koko päivän paistuneita varpaita.
Kiitos Liesjärvi, toivottavasti nähdään tänä kesänä uudestaan!
Kommentit
Lähetä kommentti