Menomonoilla

Oi ihana Koli! Itä-Suomessa on jotain, mikä vetää minua magneetin lailla puoleensa. Vaikka tässä savolaisia ollaan ja edustetaan, on Etelä-Savo kuitenkin aika kaukana kaikkein itäisimmistä mannuista. Kuulin Kolin kutsun, kun alkuperäiset loma-aikataulut muuttuivat äkillisesti ja järkevää rakoa Lappiin lähtemiselle ei ilmaantunut. Tällä kertaa aikomuksena oli tutustua Kolin maisemiin ja mahdollisuuksiin kattavammin, eikä ainoastaan käydä näköalapaikalla pällistelemässä. Ei sillä, ettenkö sitäkin voisi tehdä kokonaisen päivän verran. Perille saavuttiin alkuillasta, kuuden paikkeilla. Koska takana oli pitkä ja puuduttava ajomatka, oli haussa joku mukava iltalenkistä käyvä reitti jonka varrelta löytyisi yöpaikka. Nämä toiveet täytti Kasken Kierros, 3km mittainen luontopolku kansallispuiston pohjoispäässä. Toiveet eivät ainoastaan täyttyneet, ne ylittyivät moninkertaisesti! Kasken kierros tarjoili ihanaa perinnemaisemaa matkalla Mattilan, sataman ja Vaaralanahon kautta yöpaikkaani Turulaan....

Etelässä ei lunta tänä rupisena talvena ollut lähtökohtaisestikaan, mutta sulavatko Lapin tunturien kinokset tarpeeksi nopeasti? Siellä se nimittäin siintää! Siellä ne siintää! Lähitulevaisuudessa siintää jos jonkinmoista mukavaa luontopuhdetta, reissua ja nahoissa pysymistä vaikeuttavaa mukavuutta. Puhelimen näytölle jo helmikuussa aseteltu laskuri näyttää 8 päivää, ja kun tuo laskuri pyörähtää nollaan se on menoa. 2018 oltiin innostuneita Kolilla Silloin alkaa ensimmäinen pätkä kesälomaa. Kaupungin pölyt ja murheet karistellaan jaloista jo hieman ennen työpäivän loppumista. Onneksi nuorempana voimakkaasti vaivannut matkapahoinvointi on sen verran hellittänyt, että tasaisehkoa kyytiä tarjoava Valtion Rautatien kalusto kykenee tarjoamaan liikkumismahdollisuuden ja etätyöpisteen samassa paketissa. Se on sitä nykyaikaa, että tehostetaan ja multitaskataan ihan (kuvitteelliset) rillit huurussa viimeiseen työsopimukseen rustattuun minuuttiin asti. Mutta sitten kun läppärin saa kiinni ja sul...

Kymenlaakson ja Etelä-Savon rajalla sijaitseva Repovesi valikoitui retkikohteeksi sopivan sijaintinsa ja kokonsa vuoksi. Kesälomassa oli juuri parin päivän mentävä aukko ennen Lahden Kuninkuusraveihin suuntaamista, joten käänsin auton nokan Mikkelistä kohti Mäntyharjua ja Lapinsalmen aloituspistettä.  Tarkoituksena oli kiertää Repoveden pisin merkitty rengasreitti, Kaakkurin kierros 26km. Ihan tyylipuhdasta suoritusta tästä ei tullut, vaan itseluottamuksen pettäessä nössöilin ja oikaisin  Ensimmäinen vaelluspäivä lähti liikkeelle Lapinsalmelta ja reitti vei Ketunlossin avulla Kapiaveden ylitse. Lauttamatka sujui mukavasti venäläisen perheen kanssa yhteisen kielen puutteesta huolimatta. Elekielellä lossin vetovastuuta vaihdeltiin sujuvasti, varustuksesta päätellen kyseinen kolmikko ei ollut ensimmäistä kertaa matkalla metsään, vaan mielessä oli sekä yöpymistä että itse kalastetun illallisen nautiskelua.  Ensimmäinen etappi oli Määkijän huussi ja kaivo. Kun tyhjennys- ja tä...

Liesjärven kansallispuisto majailee Kanta-Hämeessä, 95km Helsingistä Forssaan päin. Sinne suuntasin eräänä aurinkoisena kesäviikonloppuna päiväretkelle, totuttelemaan uusiin vaelluskenkiin ja rinkan painoon selässä. Auto jäi parkkiin Kopinlahden parkkipaikalle, ja siitä alkoi tarpominen kohti Korteniemen perinnetilaa. Ahne kun olen, päätin pelkän mukavan tutustumisreissun sijaan kahmia näkemyksiä ja kokemuksia niin paljon kuin vaan päivässä ehtisin ja jaksaisin. Siksi menomonot kuljettivatkin retkuilijaa epäsuorinta tietä pitkin poikin puiston maita. Korteniemeen kuljin ensin Ilvesreittiä ja sitten Punatulkku-rengasreittiä seuraillen. Punatulkku -reitti kulki mukavassa sammaleen peittämässä kuusimetsässä ja pitkin Liesjärven rantaa. Voi että, mikä haikeus ja onni rinnassa läikähti kun Korteniemen perinnemaisemat alkoivat avautua silmien eteen. Sentimentaalisena kansanperinnenörttinä ei kyyneleen tirauttaminen ollut kaukana siinä hakamaita, heinäseipäitä ja ahoja katsellessa. Kun päärak...

Hossaan sain ensikosketuksen kesällä 2018, kun kulutin lähes kaksi viikkoa roadtrippaillen ympäri Itä- ja Pohjois-Suomea. Tie Hossaan kulki itärajan tuntumassa pikkuteitä seuraillen ja skutsissa olemisen fiiliksistä nauttien.  Varsinaisena tukikohtana ja majapaikkana tällä parin päivän etapilla toimi Camping Hossan Lumo, jonka alueelle pystytettiin teltta. Itse kansallispuistoon tuli tutustuttua näin jälkikäteen ajateltuna harmillisen vähän, koska aikataulut ja lomasuunnitelmat vaativat jatkamaan matkaa varsin tehokkaasti kohti pohjoista.  Päiväretken kohteeksi valikoitui helposti saavutettavissa oleva ja kiinnostavaa nähtävää tarjoillut Värikallion kaarros, mitaltaan kokonaiset 8 kilometriä. Tuo rengasreitti tarjoilikin mukavan määrän erilaista maisemaa tiheästä metsästä korkeilta kallioilta avautuviin erämaajärvimaisemiin. Pääjujuna olivat tietenkin Hossan kalliomaalaukset, joita pääsi tarkastelemaan lähietäisyydeltä kallion eteen rakennettua laiturirakennelmaa pitkin. Löydä...