Siirry pääsisältöön

1/40 - Hossa

Hossaan sain ensikosketuksen kesällä 2018, kun kulutin lähes kaksi viikkoa roadtrippaillen ympäri Itä- ja Pohjois-Suomea. Tie Hossaan kulki itärajan tuntumassa pikkuteitä seuraillen ja skutsissa olemisen fiiliksistä nauttien. 



Varsinaisena tukikohtana ja majapaikkana tällä parin päivän etapilla toimi Camping Hossan Lumo, jonka alueelle pystytettiin teltta. Itse kansallispuistoon tuli tutustuttua näin jälkikäteen ajateltuna harmillisen vähän, koska aikataulut ja lomasuunnitelmat vaativat jatkamaan matkaa varsin tehokkaasti kohti pohjoista. 



Päiväretken kohteeksi valikoitui helposti saavutettavissa oleva ja kiinnostavaa nähtävää tarjoillut Värikallion kaarros, mitaltaan kokonaiset 8 kilometriä. Tuo rengasreitti tarjoilikin mukavan määrän erilaista maisemaa tiheästä metsästä korkeilta kallioilta avautuviin erämaajärvimaisemiin. Pääjujuna olivat tietenkin Hossan kalliomaalaukset, joita pääsi tarkastelemaan lähietäisyydeltä kallion eteen rakennettua laiturirakennelmaa pitkin.



Löydätkö naamiopäiset hahmot?

Olin tiennyt oman luontosuhteen olevan varsin heikoilla kantimilla, pölyjen ja hämähäkinseittien peitossa. Pohjatyöt on kyllä tehty jo lapsuudessa, mutta usean vuoden tiiviin kaupungissa asumisen ja kaupunkikohteissa lomailun ansiosta tuo kallisarvoinen yhteys on päässyt heikkenemään. Myös tätä asiaa haluan korjata ja vaalia tässä TAVOITTEEN toteuttamisen ohessa. Jos pääsisin vuosikymmenten jälkeen taas siihen auvoisaan tilaan kun metsä ja luonto ei pelota vaan toimii rentouttavana ja palauttavana turvapaikkana, olisi se ehkä palkinnoista suurin. 
Tähän kipukohtaan tuli törmättyä myös Hossassa, kun paahteisen metsän seasta alkoi kuulua rytinää. KARHU!? Noh, kuten kaikkien todennäköisyyksien valossa voi päätellä, metsässä keskellä päivää ei vastaan tullut karhua. Se oli poro. Hetkellinen paniikki ja tietoisuus kuoleman koittamisesta vaihtui äkkiä ihastukseen. Poro! Täällä ihan noin vaan vapaana jolkottelemassa. Tätä ennen luonnossa kohdatuista nelijalkaisista elikoista suurin lienee ollut rusakko, joten tässä oltiin jo ihan elämysten äärellä.

Somer -järven näkymiä Värikallion kaarroksen varrelta
Yksinäinen säikäyttelijä

Retkipäivä oli turkasen kuuma ja hiostava. Elettiin niitä heinäkuun 2019 päiviä, kun kolea vesikeli vaihtui rytinällä piinaavaan helteseen etenkin Pohjois-Suomessa. Hossassa alettiinkin päästä itikoiden, mäkäräisten ja paarmojen makuun heti paikalle saapuessa. Meikäläinen oli kaikesta huolellisesta etukäteisselvittelystä ja suunnittelusta huolimatta onnistunut missaamaan luonnonilmiön nimeltä räkkä. Räkästä saatiinkin nauttia täysin siemauksin koko loppureissun ajan, ja retkuilija merkitsi muistikirjaansa suosituksen; ei pohjoiseen mielellään heinäkuussa.

Hikinen retkuilija

Hyttysmyrkyn ja pitkien lahkeiden ja pitkien hihojen ja huivien ja hattujen uumenissa Värikallion kaarros kuitenkin kaarreltiin onnistuneesti maaliin saakka, mutta ylimääräisille evästauoille olosuhteet eivät suuremmin houkutelleet jäämään. 

Hossa jäi kuitenkin mieleen todella positiivisena kokemuksena. Seuraavalla kerralla on ehdottomasti käytävä ainakin Julma-Ölkyn suunnilla, joko kävellen tai meloen. 
Jotkut paikat ovat sellaisia, että niistä vaan huokuu jotain erityistä ja Hossa oli ehdottomasti yksi näistä. Samanlaisia kokemuksia ovat aiheuttaneet jo pari muutakin kansallispuistoa, niistä jatkossa enemmän. 

Iltasella kelpasi viilentyä Hossanjärven aalloissa

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

A niin kuin alkupuheenvuoro

Hoi siä! Päädyit kuin ihmeen kautta tänne, omaksi iloksi ja harjoitteeksi rustaillun blogipahasen pariin. Tämä blogi on alkujaan perustettu ajamaan muistikirjan ja valokuva-albumin virkaa TAVOITTEEN tukena ja apustajana. TAVOITE on kirjoittajan kaksi vuotta takaperin hetken mielijohteesta itselleen tekemä lupaus (uhkaus?!) ja haaste, jonka ultimaattisena tavoitteena on vierailla Suomen kaikissa 40:ssä kansallispuistossa.  (c) Metsähallitus Idea on tässä ajan kuluessa jalostunut ja jatkaa kehittymistään. Koska teen tämän ihan ite ja yksin, ja vain itseäni varten, on TAVOITETTA kohti ajavia mutkia helppo (ja ihan ok hyväksyttävää) oikoa, muuttaa ja hankaloittaa. Tänään, tiistaina 12.5. armottoman koronan vuonna 2020, ovat TAVOITTEEN säännöt ja ohjenuorat seuraavat: päämääränä vierailla kaikissa Suomen kansallispuistoissa se mikä lasketaan vierailuksi, riippuu kohteesta pienissä kansallispuistoissa hyväksytään päiväretket, joiden aikana alueella vietetään useita tunteja ja kohteessa r...
Lähetä kommentti
Lue lisää

4/40 - Koli

Oi ihana Koli! Itä-Suomessa on jotain, mikä vetää minua magneetin lailla puoleensa. Vaikka tässä savolaisia ollaan ja edustetaan, on Etelä-Savo kuitenkin aika kaukana kaikkein itäisimmistä mannuista. Kuulin Kolin kutsun, kun alkuperäiset loma-aikataulut muuttuivat äkillisesti ja järkevää rakoa Lappiin lähtemiselle ei ilmaantunut. Tällä kertaa aikomuksena oli tutustua Kolin maisemiin ja mahdollisuuksiin kattavammin, eikä ainoastaan käydä näköalapaikalla pällistelemässä. Ei sillä, ettenkö sitäkin voisi tehdä kokonaisen päivän verran. Perille saavuttiin alkuillasta, kuuden paikkeilla. Koska takana oli pitkä ja puuduttava ajomatka, oli haussa joku mukava iltalenkistä käyvä reitti jonka varrelta löytyisi yöpaikka. Nämä toiveet täytti Kasken Kierros, 3km mittainen luontopolku kansallispuiston pohjoispäässä. Toiveet eivät ainoastaan täyttyneet, ne ylittyivät moninkertaisesti! Kasken kierros tarjoili ihanaa perinnemaisemaa matkalla Mattilan, sataman ja Vaaralanahon kautta yöpaikkaani Turulaan....
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pyhä-Luosto - 7/10 | Osa I

Onneksi Suomesta ei ihan äkkiä kansallispuistot ja muut hienot luontokohteet lopu kesken, vaikka kohtalo retkuilijaa kurittaisi! Kesäisempiä olosuhteita lähdettiin etsimään etelämpää. Koska tunturihammasta kolotti edelleen vimmatusti, oli useamman tunturin huiputusta tarjoava ja ajankohtaisten tiedotteiden mukaan myös kulkukunnossa oleva Pyhä-Luoston kansallispuisto muodollisesti pätevä korvaaja. Nimessäkin oli jotain samaa, alku pee ja kaksi osaa. Pyhä-Luosto, Pallas-Ylläs, melkein sama asia ju nou? Hiljaista oli Luoston kylällä sinne saapuessamme. Vähän aikaa piti karttaa ja opasteita silmätä, jotta Ukko-Luostolle vievän reitin alku löytyi. Auto saatiin kätevästi parkkiin laskettelurinteiden edessä olevalle isolle pysäköintialueelle. Viehättävämpiäkin ruokataukopaikkoja on kohdalle osunut, mutta nyt mentiin ihan käytännön ehdoilla. Sen verran älliä löytyi päästä, että päätin syödä kunnolla ennen taipaleelle lähtöä jottei matkanteko alkaisi tökkiä samantien energiavajeen takia.  J...
Lähetä kommentti
Lue lisää